Kenkävoodoon aika!

Olen lähiaikoina hurahtanut kenkiin aivan täysin. Internetistä on tullut tilailtua kohtuullisen vino pino nahkakenkiä, joiden kanssa sitten vietetty vielä suurempi määrä tunteja hartaasti hinkkaillen ja kiillotellen. Useimmat ovat vanhoja ja kovasti käytettyjä. Pienet kolhut ja ruhjeet vain antavat lisää luonnetta laatukengillä, tai niin minä ainakin väitän kunnes viitsin budjetoida ihan uusiin kenkiin. Olen aika vallattomasti ostellut ebaysta todella halpoja kenkiä lähinnä kartoittaakseni jalkani kokoa, että uskaltaa sitten joskus tilata oikean kengän hintaisia kenkiä myöhemmin.

Nyt innostuin huoltamaan yksiä vanhoja kenkiä oikein kunnolla. Raportti seuraa kuvineen. Lopussa vielä erikseen kuvat vierekkäin vertailua varten.


Vanhat ja melko kolhuisat Allen Edmondsit työn alla. Ensin kenkien puhdistus ja vanhat töhkät irti kengästä, jonka jälkeen CLF:ää perään (Chelsea Leather Food, internetin kenkäscenen suuresti hehkuttama ihmeaine, joka ravitsee nahkaa ja joka ei haittaa kiillottamista ja mitä kaikkea. Hyvää tököttiä, sanovat!). Yön ylitse lepoa ja ylimääräiset mitä pinnalle vielä jäi rätillä pois. Tässä vaiheessa tilanne näytti tältä:

Sitten lankkailemaan! Olen tylsä ja käytän vain yhtä sävyä: kiwin tummanruskeaa. Aluksi tuhdihko kerros merisienellä levitellen ja vissyä liukasteena käyttäen. Tämän jälkeen kohtuullinen kuivumisaika, että varmasti kerkiää tarttua. Tämän jälkeen aloitan kiillon hiomisen toivottavasti järjellisellä lakkamaalaus-tekniikalla. Törmäsin ideaan intternetissä, joten se varmasti on hyvä. Perusajatuksena se, että lankkia lisätään vähenevissä määrin ohuempia ja ohuempia kerroksia edellisten päälle. Vanhasta t-paidasta leikatulla rätillä sormien ympärille kieputeltuna lankkia kenkiin pienin pyörivin liikkein. Kun kitkaa alkaa kertyä ja levitys hankaloituu, rätin seitinohut kostutus vissyllä. Viimeisillä kierroksilla enää pieni hipaisu rätillä lankin pintaan ja yhdellä sormella pientä spiraalia kengät läpi. Tässä vaiheessa on aika toiveikas olo! Yritin saada valokuvan efektistä, mutta ei se ihan välity. Livenä koko kengän peittävä spiraalikuvio oli yllättävän magea:

Viimeinen kiillotus ja lopputulos on aika pliisu!

Kyllähän ne kiiltää ihan todella makeasti, mutta kampausta ei saisi tarkastettua tai naisten hameiden alle kurkisteltua näiden avulla. Homma siis jatkuu!

Olin tähän mennessä käsitellyt vain toista kenkää, pitämättä taukoja kerroksien välillä laisinkaan. Otin nyt molemmat kengät käsittelyyn vuorotellen ja annoin levätä toisen välissä. Lopulta viimeinen hinkkaus ja tarkastelemaan tuloksia. Tässä vaiheessa tajua, että koska projektiin on kulunut noin kolme tuntia, ovat valaisuolosuhteet ennen ja jälkeen -kuvia ajatellen muuttuneet jo täysin. Ensimmäistä kuvaa ottaessa aurinko vielä paistoi, jälkimmäisiä kuvia ottaessa selvästi jo sininen hetki. Opin toivottavasti tästä käyttämään vain keinovaloa testikuvia varten. Tai tekemään pidemmät projektit kesällä. Joka tapauksessa, jälki näyttää seuraavalta!

Mitään peilikiiltoa popoihin ei siis varsinaisesti saanut, mutta kunto näytti kohoavan melko radikaalisti ja yleisilme siistiytyneen. Yksi yksityiskohti vertailtavaksi. Ennen ja jälkeen:

Ei siis mitenkään turha reissu, tästä toivottavasti on hyvä jatkaa. Aikaa kului aika tarkkaan kolme tuntia. Oikean käden etu- ja keskisormet kramppailevat vähän. Sanoisin, että olen ansainnut oluen.

Vertailukuvat, klikkaamalla saa esiin suuremmat versiot:

Pukuperjantai pt.2

Välissä kerkisi todellisuudessa jo olla yksi perjantai, jona tietenkin käytettiin pukua!

Tällä kertaa päällä selvästi sinällään formaalimpi tumma puku. Tälläkään kertaa kuvat eivät ole täysin optimaalisia. Ovat sentään otettu oikealla kameralla, mutta syvästi pimeässä yössä. Siristelemällä saa ehkä jotain selvää, tai sitten ei.

Melko perinteinen maksuliinisuus-univormu. Tumma puku, punainen kravatti. Staattinen asento optimoitu vaatteiden istuvuuden arvioimiseen. Kauluspaidan hihoista pitää takin alta näkyä vähän ja mikään paikka ei saa pussittaa tai kiristää omituisesti.

 Virallisuutta taitetaan vaaleanruskealla paidalla. Kuten täälläkin on usein mainittu, kaikki kirjavuus ja kuviointi aina vähentää vaatteen virallisuutta ja juhlavuutta. Tumma puku on itsessään niin juhlava, että arkikäytössä siihen on usein fiksua yhdistää joku hillitty ei-valkoinen paita. Muuten näyttää jo liian täysin juhliin pukeutuneelta.

Kravattisolmuksi valikoitui tällä kertaa windsor. Kyseinen kravatti on sen verran ohutta kangasta ja kaulukset niin leviät, että perinteinen four in hand -solmu näytti kaulusten keskellä aivan liian säälittävältä nykäreeltä. Windsor vain on solmuna siitä huono, että se on sekä tylsä, eikä sovi oikeastaan kenellekään. Tässäkin kokonaisuudessa se ei mitenkään täysin tyydyttävä ratkaisu ole, mutta aamulla ei parempaakaan tullut keksittyä.

 Taskuliina on tuliaisia jostain äitini ulkomaanreissuilta. Aika hauska!

Kalvosinnapeiksi laitoin ihan piruuttani joskus joululahjaksi saamani Tipi -kalvosinnapit. Näitä toivottavasti ei kukaan päivän aikana huomannut, mutta keskenään pystyi huvittelemaan tietämällä, että formaalin puvun ja kravatin alle on piilotettuna jotain naurettavaa kitschiä.

Pukuperjantai!

Olen aloittanut uuden projektin: Pukuperjantai!

Jossain maailmalla tunnetaan casual friday, mutta satuin Internetissä törmäämään formal friday -ilmiöön. Pukua pääsee normaali ihminen käyttämään sen verran harvoin, että kaikki tekosyyt pitää hyödyntää. Pääseepähän säännöllisesti nauttimaan puvun pitämisestä ja samalla harjoittelemaan sitä. Jos puvun joutuu pitkin hampain laittamaan päälle kerran parissa vuodessa, niin luultavasti siitä ei juurikaan nauti tai kyseisessä asussa osaa hengata kovin luontevasti. Pukuperjantain avulla harjoitus pysyy yllä!

Kuvat ovat tällä kertaa valitettavasti keskimääräistä laaduttomampia, koska räpsin ne kännykkäkameralla itse. Ehkä niistä jonkun selvän kuitenkin saa.

Kolmiosainen tweed-puku! Vastaavia voi nähdä esimerkiksi Jeeves and Wooster -sarjassa, eikä välttämättä sitten kauhean paljon nykyään enää muualla. Tarkoituksena oli ottaa selvästi juhlava otto tästä asusta. Tweed ei sinällään ole mitenkään erityisen virallinen tai juhlava itsessään, mutta viikonlopun kunniaksi yhdistin siihen valkoisen paidan ja taskuliinan. Puhdas valkoinen nostaa aina minkä tahansa asun juhlavuutta, verrattuna kirjaviin, kuviollisiin tai värikkäisiin vaihtoehtoihin.

Kuva takki auki. Liivi pääsee oikeuksiinsa.

Lopuksi vielä oikealla kameralla otettu kuva kravatista. Samassa näkyy vähän paidan ja puvun kankaan yksityiskohtia. Joku Nokia-pomo kuulemma joskus sanoi, että kännykkäkamerat korvaavat pian järjestelmäkamerat kokonaisuudessaan. Ihan yhtä hyvää jälkeä kuulemma saa.

Ehkä vielä nykyään tämmöisen kameralla otetut ja kännykällä otetut valokuvat kuitenkin vielä erottaa toisistaan...

Aloitus.

Jospas minäkin nyt aloittaisin vihdoin tämän pitämisen. Ja kaikista mahdollisista jutuistani goottipäivällä. Joskus tytön täytyy vähän synkistyä. Värjäsin puoliksi epähuomiossa, puoliksi tahallani tukkani mustaksi ensimmäistä kertaa vuosiin sitten goottiteiniyteni, ja tykkäsin lopputuloksesta, vaikka peitinkin sen hatulla. Peruspolkkatukka, vaikkakin Fiskarsin kynsisaksilla leikattu, on käyttökelpoinen ja monipuolinen ja yksinkertainen, ja rastojen jälkeen yksinkertaisuutta kaipasinkin.

Löysin kirpputorilta ihanan hatun, ja innostuin hatuista sitten kunnolla, kun tajusin, että ne mahtuvat taas päähän avattuani rastat. Kunhan pääsisi kunnolliseen hattuliikkeeseen. Nämä kahden euron kirpputorihatut ovat kivoja, mutta voisi satsata myös johonkin kunnolliseen, istuvaan hattuun ensimmäistä kertaa eläessään.

Takkini on sympaattinen kulttuuritätitakki. Siinä on korkea kaulus, piilonappeja ja valtaisa huppu (josta ei muistettu tällä kertaa ottaa kuvaa). Ja koristeena apteekista yllätyslahjana tuotu sydänheijastin.

Vietimme perhekaupunkipäivää käymällä The Ouncessa, kävelyllä Kalliossa ja purjehdusnäyttelyssä Hakasalmen huvilassa. Purjehtiminen ja merielämä houkuttelevat minua usein, mutta voin mahdottoman huonosti veneessä. Ehkä voisin ryhtyä saaristolaiskotihiireksi ja pysyä poissa veneistä? Hengailisin vaan kalliolla pesemässä pyykkiä. Näyttely oli ihana, joudun menemään sinne uudestaan ilman sinkoilevaa lasta.


Opettelin myös vihdoin käyttämään huulipunaa sormellataputtelumetodilla. Tuossa kuvassa siitä ei tosin päivän teenjuonnin jälkeen ole paljon mitään jäljellä. Teinitytöstä saakka olen säännöllisin väliajoin harjoitellut huulipunan käyttöä, mutta terävärajaiset maalatut huulet eivät ole näyttäneet hyvältä. En ole ihan varma miksen ole ennen tajunnut tätä sormella taputtelua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oikean sävyn etsinnät täytyy aloittaa pian jonkun asiantuntevan myyjän avustuksella.

Tuo huutonetistä löytämäni Lindexin paita on uusi lempipaitani. sen hihat ja helma ovat kauniisti reikäkirjaillut ja piparkakkumallia, suosikkiani. A-linjaisuus ei haittaa. (Olen myös tehnyt inhokkityylivirheeni ja laittanut mustat rintaliivit valkoisen paidan alle. Pyykkipäivinä pienet etikettivirheen sallittakoon.) Kaulakoru on mummolta peritty kuulemma Lapista tuotu hopeakoru muutaman vuosikymmenen takaa.

Rakastan perintökoruja, olen saanut niitä kummaltakin mummoltani rasioittain. Ostan hyvin harvoin uusia koruja, koska minusta koruilla ja laukuilla täytyy olla hyvä tarina. Uutena ostan koruja tai laukkuja, jos täytyy täydentää jotain kokonaisuutta tai jos löydän niitä jostain riittävän houkuttelevasta käsityöliikkeestä. Poikkeuksen tekevät matkamuistokorut, joita tulee kannettua kotiin joka reissulta enemmän kuin tilaa olisi korurasioissa...

Onnellinen lapsi on onnellinen kahvilassa, kun luetaan maatilanumerokirjaa. Jostain syystä numerot ja kirjaimet ovat paljon hauskempia juttuja kuin kuvat, joten lopulta päätin yrittää yhdistää nämä, ja hankin kuvakirjan, jossa on paljon numeroita. Kuvassa näkyy myös vähän maailman täydellisimmän väristä Reimatec-haalaria. Siihen sopiva pipokin löytyi kirpputorilta, ja koko lapsi näyttää sympaattiselta vihreältä toukalta, kun se painelee ulkona menemään. Olen välillä kateellinen lastenvaatteista, niiden väreistä ja muodoista. Jos aikuiselle löytyy tuonvärinen takki, se on hyvin todennäköisesti jonkinlainen urheilutakki tai joku superkallis designtakki, johon ainakaan opiskelijalla ei ole varaa.

Alimmassa kuvassa näkyy vielä vähän korkeavyötäröistä hamettani. Siinä on hauska kaksirivinen napitus ja se on muutenkin hyvin käyttökelpoinen perushame, mutta pienellä särmällä. Pitää ehkä yrittää ottaa siitä parempi kuva lähiaikoina...

Tästä tuli ehkä vähän hutiloitu merkintä, mutta ehkä se tästä, kun pääsee jonkinlaiseen rutiiniin - sekä kirjoitus- että valokuvausrutiiniin...

Työnsininen päivä

Juhlistaakseni työsopimuksen allekirjoittamista haarukoin tänään kaapista konservatiivisen siniset kuteet. Poliisit, bussikuskit, yms. virkamiehet tuntuvat nykyään omineen sinisen värin jokseenkin itselleen. Aidosti sinisiä kauluspaitoja en itse varsinkaan enää uskalla harkita, koska pelkäisin sellaisessa lähinnä näyttäväni taksikuskilta. Tänään kuitenkin kerrostettiin sinistä urakalla.

Valmiina uusiin haasteisiin!

Vaaleansininen hillitty kauluspaita on turvallinen perusta, josta lähteä rakentamaan kokonaisuutta. Kauluspaita sai päälleen tummansinisen v-kaula-aukkoisen neuleen. Sen päälle taas sininen kevyehkö pikkutakki. Syksyä lähestytään, mutta sisätiloissa kuitenkin on mukavampi olla läkähtymättä täysin. Hiukset ovat jossain välissä lyhentyneet sen verran radikaalisti, että olen vaihtanut silmälaseissa taas kevyempisankaisten yksilöiden käyttämiseen. Kynitynlyhyen tukan kanssa paksusankaisemmat lasit aiheuttivat jotenkin tasapainottoman tunnelman.

Lähikuvaa rintapieleleen tungetusta taskuliinasta, joka on päivän teeman mukaisesti tietenkin sininen. Tällä kertaa en lähtenyt hakemaan mitään sen villimpää kontrastia taskuliinallakaan, vaan koitin pitää asiallisen linjan loppuun asti. 

 Ikkunan vieressä kuvaaminen paljastaa vaatteista ihanasti jokaisen mahdollisen rypyn. Tässä kuva neulepaidan rypyistä.

Tässä taas housujen rypyistä. Kieltämättä vähän nutistuneen näköiset pöksyt, pitänee tehdä asialle jotain. Housuvalintana on tässä on yhdet suosikeistani, vaaleanruskeat vakosamettihousut. Hämmästyttävän käyttökelpoiset yllättävän monien eri yhdistelmien kanssa.

Perusilme tänään on selvästi ollut tyytyväinen. Mikäs tässä hymyillessä, uusia haasteita, mahdollisuuksia ja viikonloppua odotellessa!