Suomalaiskansallinen hipsteri.

Blogin toinen osapuoli on nyt reissuillaan ja minulla on yhtäkkiä yllättäen paljon rauhallista aikaa kotona, joten sen takia tulee nyt solkenaan vain miesten juttuja tähän alkuun. Eiköhän naisetkin saa oman osansa taas piakkoin. Ensin kuitenkin sukujuhlien saldoa.

Oltiin sukulaistädin syntymäpäiväjuhlilla (ja yllätyshäissä) tuolla jossain vähän kauempana Suomessa. Kun sijainti kerran oli kaukana kaikista metropoleista ja oikeista kaupungeista, niin asukin piti sitten valita sen mukaan. Suomifilmit mielessä ja nykynuoren identiteettiä toteuttaen syntyi tällainen semi-juhlava asukokonaisuus.

Juhlien henki oli rento, joten tiesi että pukua ei tarvitse päälle pistää. Sen jälkeen saikin aika vapaasti ja omantunnon mukaan valita kaapista mitä tahansa. Liivi tuo heti pukeutumiseen jonkun vanhan hyvän ajan hengen mukaan. Liivi sinällään ei ole vielä varsinainen päällysvaate miehelle, mutta maaseudulla sillä saa hauskan maatalon renki -vaikutelman aikaan. Hihat on tietenkin käärittynä, jotta rankan fyysisen työn tekeminen on helpompaa. Juhlimaan kun kerran oli tultu.

Housut ovat iloisen punaiset ja selvästi kapeimmat omistamistani pöksyistä. Tällaisia ei olisi kehdannut vielä pari vuotta sitten pistää päällensä lainkaan. Nykyään ne ovat vaan mainiot. Ilmeisesti itseluottamus pukeutujana on kasvanut, tai maku laajentunut. Hyvä niin. Kengät ovat tuommoiset ruskeat töppöset, maalla kun kerran ollaan. 

Tästä tuli mielestäni lopulta ihan onnistunut. Selvästi juhlava, mutta myös varsin persoonallinen ja rento. Tuntemattomien ihmisten juhliin tai muuhun viralliseen tilaisuuteen en kyllä vetäisi mitään tällaista päälleni, mutta rennommissa tilaisuuksissa pukeutumisella leikittely on aika hauskaa. Persoonaa pääsee väläyttämään, vaikka toisaalta perinteet ovatkin näkyvissä ja joku juhlavuus säilyy.

Kesä on pukeutumisen kannalta hauskaa aikaa. Säännöt ovat väljemmät ja päällysvaatteiden puute avaa enemmän vaihtoehtoja. Paras ottaa siitä kaikki irti, kun vielä kerkiää.

Varma valinta: farkut + pikkutakki

Esittelyssä jotenkin tyylikkäästi pukeutuvan nuorison perusvalinta: farkut ja pikkutakki -kombo. Todella rennot jätkät voivat laittaa pikkutakin alle t-paidan, mutta silloin ollaan jo melko kaukana smart casual -pukukoodista. Pukukoodit (dress codet, sanoo englantilainen) ovat muuten nerokas keksintö. Kannattaa tutustua. 

Pukukoodeja toisaalta käytetään ja sävelletään nykyään hyvinkin luovasti, joten yleensä on paras vain tietää minne on menossa ja millaista pukeutumista odotetaan. Esimerkiksi juhlia järjestäessä pukukoodin määrittely yksiselitteisesti on kuitenkin huomattavan kohteliasta. Juhlijat eivät joudu arpomaan minkä tyylin tilaisuudesta on kyse ja voivat huoletta räätälöidä pukeutumisensa sen mukaan. Juhlijan tehtäväksi jää sitten vain vastata tähän kohteliaisuuteen noudattamalla määriteltyä pukukoodia. Mukavempaa kaikille, kun ei tarvitse kenenkään kiusaantua tilaisuudessa hirveän yli- tai alipukeutuneista vieraista. Ennen kaikkea vieraan itsensä.

Asiaan!

Kauluspaita, pikkutakki ja farkut ovat perinteinen valinta siistiä ja nuorekasta smart casual -lookkia haettaessa. Normaalisti tähän settiin kuuluisivat siistit ja tyylikkäät kengät, mutta ajattelin vetää kerralla mittarin enemmän kontrastien suuntaan. Kauluspaita on ensinnäkin jätetty tavallista reippaammin auki, kesän kunniaksi. Lisäksi jalkaan on oikeiden kenkien sijaan pistetty lenkkarit. Hyvät hykkyrät! 

Taskuliina muistui tällä kertaa mukaan, ja muuten tämä asu olisikin ollut aika halju. Kirkas ja kiiltävä punainen liina on aika kiva tuolla kaiken harmaan, sinisen ja vaaleansinisen keskellä. Perinteisessä miesten pukeutumisessa erot on tehtävä pienillä yksityiskohdilla. Perusvalintoja on sen verran rajoitetusti tehtävänä ja kauhean tapahtumarikkaat vaatteet näyttävät usein tökeröiltä, joten pieniä yksityiskohtia tarvitaan tekemään se viimeinen silaus ja säväys. Ilman taskuliinaa tämä asu olisi lähinnä tylsä. Nyt se on ainakin vähän parempi.

Viimeistään House M.D. -sarjan jälkeen lenkkarit on ollut jossain määrin sallittua yhdistää pikkutakkiin. Minua viihdyttää lenkkarien selvä rähjäisyys kaiken muun kontrastina, mutta eriäviä mielipiteitä varmasti voi esittää. Normaalisti suosin sinisten farkkujen kanssa aina mustia kenkiä. Ruskeat kengät varsinkin ovat jotenkin todella pliisu ja mitäänsanomaton valinta farkkujen kanssa.

Lähtölaukaus. Vaaleanruskeasti ravintolaan.

Otan varaslähdön blogin kirjoittamisen kanssa. Minä hoidan täällä niitä taskuliinoja enemmän. Tarkoituksena on pohdiskella ja esitellä perheen pukeutumista ja elämäntyyliä yleisesti. Tarkempi suunta ja tyyli varmaan vakiintuu tässä vähitellen.

Perusajatuksena kuitenkin kirjoittaa helsinkiläistyneen nuoren perheen tyylivalinnoista pukeutumisen ja ehkä muunkin kulttuurin alalla. Samalla saan harjoitella valokuvaamista ja opetalla itse näyttämään vähemmän intensiivisen maaniselta kaikissa valokuvissa.

Olen nuori isä, yhteiskuntatieteiden maisteri, kevyt-elitisti ja jossain välissä hurahtanut miettimään miesten pukeutumista yllättävän paljon. Pidän klassisesta tyylistä sekä musiikissa, muussa taiteessa, että pukeutumisessa. Klassisuus on minusta parasta höystettynä jollain tuoreella otteella ja pienellä pilkkeellä silmäkulmassa. Tähän blogiin valituista kuteista voi toivottavasti päätellä tuon asenteen. Blogin toinen osapuoli saa esitellä itseään itse sitten myöhemmin.

Aloitetaan purkamaan varastoon kertyneitä kuvia kesältä. Seuraavissa kokonaisuudessa käytiin syömässä vähän paremmin juuri vähän ennen kuin muutimme Tampereelta pääkaupunkiseudulle. Tällä kertaa vaaleaa ja ruskeaa, vähän kaupungissa poikkeamista varten räätälöityä sivistynyttä maaseututyyliä tavoitellen.

Pellavahousut ovat kesällä mukava valinta, kun ei tarvitse bostailla shortseissa, mutta ei silti läkähdy tai hiostu kuoliaaksi. Kauluspaita ilman kravattia, koska kesällä on vaan niin rentoa. Liivi ja takki ovat löytöjä UFFilta, ja hyviä löytöjä ovatkin. Tweed-takki on kesäkäyttöön usein aika raskas, mutta joskus tyyli vain menee tarkoituksen edelle. 

Hattu ja huivi löytyivät Stockalta. Harmillisen paljon kaikkea löytyy Stockalta, jos vain rahat riittävät. Blogin nimessäkin featuroiva taskuliina jäi tästä asukokonaisuudesta harmillisesti puuttumaan. Oli päässyt kotoa jo turhan pitkälle, kun totesi että rintapieleen unohtui valita mitään.

Tämmöistä näin alkuun! Ehkä tästä vielä blogi tulee.