Pukuperjantai pt.2

Välissä kerkisi todellisuudessa jo olla yksi perjantai, jona tietenkin käytettiin pukua!

Tällä kertaa päällä selvästi sinällään formaalimpi tumma puku. Tälläkään kertaa kuvat eivät ole täysin optimaalisia. Ovat sentään otettu oikealla kameralla, mutta syvästi pimeässä yössä. Siristelemällä saa ehkä jotain selvää, tai sitten ei.

Melko perinteinen maksuliinisuus-univormu. Tumma puku, punainen kravatti. Staattinen asento optimoitu vaatteiden istuvuuden arvioimiseen. Kauluspaidan hihoista pitää takin alta näkyä vähän ja mikään paikka ei saa pussittaa tai kiristää omituisesti.

 Virallisuutta taitetaan vaaleanruskealla paidalla. Kuten täälläkin on usein mainittu, kaikki kirjavuus ja kuviointi aina vähentää vaatteen virallisuutta ja juhlavuutta. Tumma puku on itsessään niin juhlava, että arkikäytössä siihen on usein fiksua yhdistää joku hillitty ei-valkoinen paita. Muuten näyttää jo liian täysin juhliin pukeutuneelta.

Kravattisolmuksi valikoitui tällä kertaa windsor. Kyseinen kravatti on sen verran ohutta kangasta ja kaulukset niin leviät, että perinteinen four in hand -solmu näytti kaulusten keskellä aivan liian säälittävältä nykäreeltä. Windsor vain on solmuna siitä huono, että se on sekä tylsä, eikä sovi oikeastaan kenellekään. Tässäkin kokonaisuudessa se ei mitenkään täysin tyydyttävä ratkaisu ole, mutta aamulla ei parempaakaan tullut keksittyä.

 Taskuliina on tuliaisia jostain äitini ulkomaanreissuilta. Aika hauska!

Kalvosinnapeiksi laitoin ihan piruuttani joskus joululahjaksi saamani Tipi -kalvosinnapit. Näitä toivottavasti ei kukaan päivän aikana huomannut, mutta keskenään pystyi huvittelemaan tietämällä, että formaalin puvun ja kravatin alle on piilotettuna jotain naurettavaa kitschiä.

Pukuperjantai!

Olen aloittanut uuden projektin: Pukuperjantai!

Jossain maailmalla tunnetaan casual friday, mutta satuin Internetissä törmäämään formal friday -ilmiöön. Pukua pääsee normaali ihminen käyttämään sen verran harvoin, että kaikki tekosyyt pitää hyödyntää. Pääseepähän säännöllisesti nauttimaan puvun pitämisestä ja samalla harjoittelemaan sitä. Jos puvun joutuu pitkin hampain laittamaan päälle kerran parissa vuodessa, niin luultavasti siitä ei juurikaan nauti tai kyseisessä asussa osaa hengata kovin luontevasti. Pukuperjantain avulla harjoitus pysyy yllä!

Kuvat ovat tällä kertaa valitettavasti keskimääräistä laaduttomampia, koska räpsin ne kännykkäkameralla itse. Ehkä niistä jonkun selvän kuitenkin saa.

Kolmiosainen tweed-puku! Vastaavia voi nähdä esimerkiksi Jeeves and Wooster -sarjassa, eikä välttämättä sitten kauhean paljon nykyään enää muualla. Tarkoituksena oli ottaa selvästi juhlava otto tästä asusta. Tweed ei sinällään ole mitenkään erityisen virallinen tai juhlava itsessään, mutta viikonlopun kunniaksi yhdistin siihen valkoisen paidan ja taskuliinan. Puhdas valkoinen nostaa aina minkä tahansa asun juhlavuutta, verrattuna kirjaviin, kuviollisiin tai värikkäisiin vaihtoehtoihin.

Kuva takki auki. Liivi pääsee oikeuksiinsa.

Lopuksi vielä oikealla kameralla otettu kuva kravatista. Samassa näkyy vähän paidan ja puvun kankaan yksityiskohtia. Joku Nokia-pomo kuulemma joskus sanoi, että kännykkäkamerat korvaavat pian järjestelmäkamerat kokonaisuudessaan. Ihan yhtä hyvää jälkeä kuulemma saa.

Ehkä vielä nykyään tämmöisen kameralla otetut ja kännykällä otetut valokuvat kuitenkin vielä erottaa toisistaan...

Työnsininen päivä

Juhlistaakseni työsopimuksen allekirjoittamista haarukoin tänään kaapista konservatiivisen siniset kuteet. Poliisit, bussikuskit, yms. virkamiehet tuntuvat nykyään omineen sinisen värin jokseenkin itselleen. Aidosti sinisiä kauluspaitoja en itse varsinkaan enää uskalla harkita, koska pelkäisin sellaisessa lähinnä näyttäväni taksikuskilta. Tänään kuitenkin kerrostettiin sinistä urakalla.

Valmiina uusiin haasteisiin!

Vaaleansininen hillitty kauluspaita on turvallinen perusta, josta lähteä rakentamaan kokonaisuutta. Kauluspaita sai päälleen tummansinisen v-kaula-aukkoisen neuleen. Sen päälle taas sininen kevyehkö pikkutakki. Syksyä lähestytään, mutta sisätiloissa kuitenkin on mukavampi olla läkähtymättä täysin. Hiukset ovat jossain välissä lyhentyneet sen verran radikaalisti, että olen vaihtanut silmälaseissa taas kevyempisankaisten yksilöiden käyttämiseen. Kynitynlyhyen tukan kanssa paksusankaisemmat lasit aiheuttivat jotenkin tasapainottoman tunnelman.

Lähikuvaa rintapieleleen tungetusta taskuliinasta, joka on päivän teeman mukaisesti tietenkin sininen. Tällä kertaa en lähtenyt hakemaan mitään sen villimpää kontrastia taskuliinallakaan, vaan koitin pitää asiallisen linjan loppuun asti. 

 Ikkunan vieressä kuvaaminen paljastaa vaatteista ihanasti jokaisen mahdollisen rypyn. Tässä kuva neulepaidan rypyistä.

Tässä taas housujen rypyistä. Kieltämättä vähän nutistuneen näköiset pöksyt, pitänee tehdä asialle jotain. Housuvalintana on tässä on yhdet suosikeistani, vaaleanruskeat vakosamettihousut. Hämmästyttävän käyttökelpoiset yllättävän monien eri yhdistelmien kanssa.

Perusilme tänään on selvästi ollut tyytyväinen. Mikäs tässä hymyillessä, uusia haasteita, mahdollisuuksia ja viikonloppua odotellessa!

Neuletta kravatilla.

Onpas elämässä ollut nyt kiireistä ja jännää tässä vähän aikaa, mutta ehkä se tästä taas rauhoittuu. Lisäksi luvassa on vielä jänniä päivityksiä tänne, koska tulevaisuudessa häämöttää frakin hankkiminen ja muutakin shoppausta. Nyt kuitenkin vielä jotain tuttua!

V-kaula-aukkoinen kevyt neule on siistin ja rennokkaan pukeutumisen perusjuttuja. Tällä kertaa ajattelin vähän piristää perinteistä kauluspaita+neule -kuviota lisäämällä mukaan kravatin. Kravatti tuo aina särmää pukeutumiseen. Useimmiten valitettavasti vain vähän liikaakin.

Nuorella ihmisellä kravatti harvoin näyttää kovin luontevalta tai hyvältä. Useimmiten kravatti tuo mieleen lähinnä kokoomusnuoren (kokoomusnuori politiikkaneutraalina stereotypiana, ei konkreettisena tietyn puolueen kannattajana) tai muuten vaan vähän liikaa yrittävän ihmisen. Neuleen alla kravatti ei pääse niin hallitsemaan koko asukokonaisuutta. Se jää hauskan yksityiskohdan tasolle, eikä valtavaksi koko torson peittäväksi huutomerkiksi.

Asiaan! Kuvia:

Pöksyinä toimivat jälleen aina toimivat farkut. Nuori ihminen saa laittaa farkut päällensä lähinnä mihin tahansa. Juhlavaan ja hienotunteiseen edustamiseen ne eivät välttämättä sovi, paitsi jos nuori lisäksi edustaa luovaa luokkaa. Helsinkiin muuttamisen jälkeen suhtautumiseni farkkuihin on myös hiukan muuttunut. Helsingissä tuntuisi näkyvän katukuvassa paljon paljon enemmän laadukkaita ja sopivia farkkuja, kuin muualla Suomessa. Täällä hyvät farkut eivät siis erottaudu edukseen, vaan lähinnä ovat tusinatavaraa. Tarkkana siis!

Lätsä on Portugalista. Paikalliset vanhat sedät käyttivät järjestäen siellä vastaavia. Pitihän sitä itselle hankkia samanlainen. Käytän sitä salaa jo kyllä nykyäänkin, koska en jaksa odottaa eläkkeelle.

Tapahtuma oli Helsingin Sarjakuvafestivaalit 2011. Paikalla oli myös kahvio, josta sai kahvia. Kahvinjuontikuvat onnistuvat jostain syystä keskimäärin useammin kuin muut kuvat minusta, joten pitihän sitä taas yrittää.

Lopuksi yksityiskohtaa kravatista ja kauluspaidasta. Kuvan suurentamalla näkyy paremmin. Harmillisen harvoin vaatteita tulee niin tarkasti ja läheltä syynättyä, mutta onneksi laatu jollain tasolla tuppaa näkymään kauemmaksikin.